Before I die part 1.

Before I die postaus jonka oon halunnu tehä vaikka kuinka kauan mutta en oo ikinä jaksanu alkaa vääntämään sitä.  Warning jos vihaat Tumblr kuvapostaus systeemejä.. olet vapaa poistumaan. Rehellisesti sanottuna oon ollu nii laiska etten oo jaksanu mennä kuvaamaan pihalle tai tehä jotain kunnon postausta joten tää on nyt tämmönen ettei tää blogi ihan kuivu kasaan Ehkäpä saisin otettua itteäni niskasta kiinni ja tekisin tällä viikolla jonku ehkä hieman enemmän kiinnostavamman postauksen. Mutta jos haluat tietää mitä mie haluan tehä ennen ku kupsahan ja lähen kolkutteleen taivaan portteja nii tässä ois. Jotku näistä on tietenki semmosia että, not gonna happen mutta jos luoja suo nii ehkä ees osa vois toteutuakki :)
 

Nyt on lupa naida.

Se oli siinä sitten. Ripari on ohi. Viikon mittanen leiri Oivangissa, Kusamossa kaikkien nuiden ihanien isosten ja leiriläisten kans. Eilen oli konfirmaatio ja jäi kyllä aika haikea mieli. Oisin voinu vielä heleposti olla nuiden kans toisenki viikon. Kaikki ne iltaohjelmat, frankit, puppelipojat.. ikävä tuli heti ko alko miettiin. Vaikka sitä eka oli sillee että tulleko tästä nyt mittää, mutta tuli siitä. Jotenki nii tyhjä olo ko viikon oli militantti Minnan aka meijän ohjaajan komennossa. Kaikki ne virret mitä me sielä laulettiin soi nyt sen 2 viikkoa ainaki päässä. Mutta ei se haittaa! Sen verran hyviä muistoja jäi et jaan niitä varmaa keinutuolissa muksuillekki. Olihan tuola leirillä kyllä kaikkea vähemmän kivojaki juttuja...  jalan perkele murskasin semmosessa pihakeinussa. Tarpeeks kovat vauhit nii pohje tietenki litisty. On se saatana kumma ko mihinkää ei voi mennä etteikö kävis terveyskeskuksen kautta. No enpä ollu ainut joka siihen koiven litisti. Kyllä sielä vaan sattu ja tapahtu. En mie nyt voi sanoa että oisin uskoon tullu, sillä on tuo raamatun teksti vähän semmosta että jokainen käsittää sen vähä mite ite haluaa. Mutta kyllä voi sanoa että jokainen joka tuola leirilä minun kans oli nii muuttu ihmisenä. Pari semmosta oppituntia jotka tuo Minna meile pietti nii muutti meidän käyttäytymistä muita ihmisiä kohtaan. Ne tunnit ko käsiteltiin elämää, omatuntoa, itsetuntoa ja sitä kui kamalia me ollaan toisillemme. Mie eka ittekseni niitten tuntien aikana mietin että oonko mie perkele ainut joka meinaa puhjeta itkuun, mutta ehei. 12/15 tytöllä tuli itku tai vähintääki kostu silmät mutta ei vielä valtoimenaan kyyneleet valunu poskilla. Ja sama luku luultavasti pojissaki. Siinä ku kattelin muita nii huomasin että silmät kiilu, porukka katto lattiaan ja puri huulta. Kaikila järkyttävät omantunnon tuskat ja neki et ku itelle on joku sanonu pahasti. Oon ikuisesti kiitollinen Minnalle ku se pietti meille nuo tunnit. Kaikki oli toisillee heti mukavampia, ystävällisempiä ja tultii paremmin juttuun :) Rehellisesti sanoen oisin ehkä oottanu tuolta leiriltä vielä enemmän mutta tuoki jo aukas kaikkien silmät nii ei voi todellakaan valittaa. Viiminen ilta oli kyllä huippu tuola leirillä. Oltii tyttöjen kesken vesisotaa! Jumalauta mikä älynväläys :)

Tosiaan eilen oli sitte partit ko sai naimaluvan. ''Nyt on miehen otto lupa taskussa. Taino eihän siihe oo ikinä mittään lupaa tarvittu, varsiinkaan papilta.''  :D Kivat oli kemut, kukkia tuli aivan vitusti. Muuten nuo lahjat oliki sitte koruja ja rahaa. Ainii ja kysyttiin mua heti kummiksikki! :) Se vain että se on tyttö. Voi perkele sitte ku se käy riparin. Joo, ei tipu Vuittoneita tai Chanelia tältä kummitädiltä :d

 Konfirmaatio oli Rovaniemen pääkirkossa. Aattelin että no onkhan tuo vähä liian iso kirkko mutta eeei! Koko laitos oli aivan täynnä porukkaa!

 Laulettii meijän konfis lauluna Tilkkutäkki :) taptap.

 Eka ehtoollinen. Hyi että se viini. Poltti kurkussa varmaa 5 min ja se öylätti. ''Se sulaa suuhun'' joo paskat.

 On mulla muodot muumien. Tuo alba ei sitte imarrellu yhtään meikää. Varsinkaa ku oli se mekko tuola alla nii perse leveni heti..

Partit sitte in da house. Itselaukaisin on makia keksintö.

 Mie en ossaa päättää näistä kuvista kumpaa käyttäisin kiitoskuvana. Mielipiteitä kitoos!

 Mie nii rakastan tätä ristiä minkä sain porukoilta. Sain tosiaan 3 eri ristiä mutta tää on vaa hienoin.

You're colder than winter. You used to be perfect.

Voi Isä meidän joka olet taivaassa... Ei nyt oo todellista. Pitäs niinko lähteä riparille maanantaina. Ei saatana. Vasta mie olin sillee et jees jotaki sentää kesäks, mutta nyt ku tuo alkaa iskee vasten kasvoja nii ei.. Ei! Mie en halua. Meillä on siis ripari Oivangissa, Kuusamossa. Ei paikassa sinäänsä mitään vikaa, mutta tuo ryhmä. En tiiä jos sitä tulis kaikkien kans jotenki toimeen. Mutta luojalle kiitos meillä on ehkä maailman parhain ripari vetäjä. Se on sellanen typpi et varmaan saa hymyn revittyä jossain kohtaa kaikilta. Tässä vaa on kaikkee mikä tekee tuosta riparille lähöstä pakkopullaa. En omista matkalaukkua, en osaa ulko läksyjä koska en jaksa lukea, ens viikolle luvattu aivan perse kelejä, en tiiä mitä pakkaan mukaan ja muutenki mun aivot käy niin hitaalla. Vitut tästä tule mitään..
Just kidding! No ei, oon iha vakavissani tuon riparin suhteen, mutta ei mulla sentään nyt nuin paska fiilis vielä oo. Tuntuu vaa nii nihkeeltä ku ei oo saanu mitään aikaseks. Noh, ei se auta ku painaa menemää. Ehkä se vielä iloksi muuttuu :) Tää viikko on ollu oikeestaa aika rento. Alkuviikon vaan chillailin, mutta torstaina me käytiin tyttöjen kans syömässä! Oli niin kiva ku pitkästä aikaa saatiin tehä jotain viidestää. Lisää tämmösiä. Eilen mie sitte kävin kampaajalla ja oon tosi tyytyväinen. Oon blondi taas. En kyllä tiiä mikä ihmeen älynväläys oli joskus värjätä ruskeaksi. Ei tää pää nyt nii blondi oo ku mulla joskus parhaimmillaan oli, mutta tää on tämmönen ihanan vaalea. Joo, mitä pirua mie taas tyhjää lätisen.. huoh. Hyvä Aino.

 Pakko myöntää. Ku Minna sano että se alakaa tekkeen smoothieta, mielessä käväs ajatus että juokohan tuota sissikkään. Kyllä se vaan alas meni :)

Niin saatanan iso hamppari! Varmaan jytkyin burgeri minkä oon ikinä syöny. Tuntu että joka nielasulla nappi ois voinu lentää seinään.